5 päivää

Onpas taas jäänyt tämä tänne kirjoittelu kovin vähälle. Ja tosiaan viiden päivän päästä ei enää tarvikkaan kun tavoite tulee saavutetuksi.
Aika hyvin on asiat hallinnassa, eipä olisi uskonut silloin kun aloitettiin.
Jonkinmoinen alitajuntainen stressi kyllä on ilmaantunut. Viime yöt ovat menneet niin sekavien unien keskellä että huhhuh. Yhtenä yönä näin unta että katsoin kello joka näytti 14.37 (meidät siis vihitään klo 14.00) ja kyselin vihaisena että missä se Jannika viipyy. Jannika siis laittaa mun hiukseni ENNEN häitä. Sitten näin unta että äiti soitti mulle ja sanoi että pikkuveljeni kummitäti tuo meille häälahjaksi kenkäkaupanlahjakortin. Siis Häh? =) Kaikista kamalin uni oli kuitenkin kun näin unta että Toni kuoli viikko ennen häitä ja mun oli pakko pitää häät silti koska niitä ei voitu enää peruuttaa. Sitten mä vaan itkin ja itkin...
Nyt täytyy vaan ottaa nää häät vastaan sellaisena kun ne tulee, eikä turhia stressata vaikka joku pikkujuttu meniskin päin honkia.
Lupaavat vielä upeaa säätä sille päivälle. Tainnu joku kuunnella toivomuksia sen suhteen. =)
Mutta huomannetteko sellaisen homman tässä, Blogin kirjoittajiksi tuolla taitaa lukea Toni ja Tellu, mutta montakos tekstiä tuo sulho tänne onkaan laittanut....? =D

Tämänkin tekaisi tuleva Rouva Viitanen...

Käääääk.....

Ehkäpä tässä pienoista stressiä saattaapi jo olla ilmassa, ainakin kaikki tehtävät asiat meinaa rassata. Niitäpä onkin yllättävän paljon, nyt kun rupeaa miettimään.
Viime viikolla kävin tilaamassa hääkimppuni sekä heittokimpun, likkojen kukat, kaason hiuskukan sekä 6 kpl rintavieheitä. Eli rahaa palaa lisää.

Lauantaina olikin harjoituspäivä siitä, miltä tuntuu sitten olla kaunis. Ensin aamusta kävin koemeikissä (jossa meni 1,5h) ja sen jälkeen Jannika tuli tekemään harjoituskampauksen (siihen meni melkein 2,5h). Kyllä mä olinkin sitten kaunis..... =)
Arveluttaa vaan että kuinka hääpäivänä riittää aika, jos lauantaina meni tuo yhteensä 4h. Se tarkottaa hääpäivälle sitä, että kun menen meikkiin klo 9.30, niin tuolla aikataululla olisin valmis klo 13,30. Ja meidän vihkiminenhän on tosiaan kello 14 Tampereella.............
Illalla meinasi usko loppua, kun kiskoin 67 pinniä irti päästäni ja yritin harjalla selvitellä tupeerauksia. Mutta, on sentään vielä hiukset päässä senkin jälkeen.

Puku on tällä hetkellä ompelijalla, perjantaina pitäisi olla valmiina. Yläosasta otettiin muutama sentti pois jottei koko iltaa tarvitse käyttää puvun nostelemiseen. Se näyttääkin vielä paremmalta päälle, kun se istuu oikein.

Vihdoin löysin myös tytöille tiarat. Tai siis oikeammin ne on sellaiset kammat joissa on isohko koriste. Vaikea selittää, mutta hienot ne on.

Kanttorin kanssa tuossa juttelin, ja kaikkia odotuksia vastaan, saimme luvan laululle kirkossa. Aivan mahtavaa!! Vihkimarssit pitäisi vielä päättää niin olisi sekin osio hallinnassa.

Sormuskin on kultasepällä tällä hetkellä, perjantaina saan senkin hakea takaisin. Tai oikeammin, nekin. Teetin kihlasormuksestani kaksi sormusta. Tulee sitten erityisen hieno vihkisormuksen kanssa. Sekin tuolla liesituulettimen päällä jo odottelee että saa mun sormeeni hypähtää... =)

Seuraavana projektina taitaakin olla sitten Viitaselle sen vuokrapuvun etsintä. Toivottavasti sen löytää suhteellisen edullisesti, niinkuin kaiken muunkin häihin liittyvän.

DJ on varmistanut tulonsa ja maailman paras pikkuveli järjesti DJ:lle laitteet. Ilman niitä illasta olisi saattanut tulla suht ankea. Eli iso kiitos Ramille! (Ja Niinalle, kun autoit kuitenkin)

Viitanen lupasi askarrella ison vanerisydämen häihin, eli sitä odotellessa...... =D

Paljon on vielä tehtävää ja nähtävää, mutta emmeköhän me ainakin naimisiin pääse.

Hankintoja, hankintoja...

Kyllä nyt on saatu rahaa palamaan ja kunnolla, mutta rupeaahan pikkuhiljaa olemaan häät hallinnassa.
Alusvaatteet ja kengät (on muuten upeat) on ostettu, samoin vannehame.
Karoliinalle tilattiin mekko Ameriikasta, josta kiltti AmerikanEno sen sitten tänne laittaa tulemaan. Vielä tarvisi likoille kengät löytää molemmille. Ja sitten ne tiarat. Se osottautuukin suht haasteelliseks tehtäväks. Millään ei viitsisi maksaa niistä montaa kymppiä kappale, mutta muita ei löydy. Aikuisille sopivia olisi vaikka missä ja kuinka paljon, mutta nehän on likoille liian isoja. No, onhan tässä aikaa vielä.... =)

Viikko takaperin pidettiin äidin ja kaason kanssa askartelupäivä. Tehokkaasti saatiin kaikki kutsut valmiiksi. (Paperit on kuulemma suoria, kun ne sanoi niin..)
Nyt tarvisi vielä itse hakea postimerkit ja laittaa osoitteet kuoriin, sitten saadaan kirjeet matkaan.

Mutta arvatkaapa mitä? Tonilla taitaa sittenkin olla bestman!! Kuulemma oli eilen saanut vastauksen tynkää. Bestman ei tosin hoitele perinteisiä bestmanin hommia, kuten puheita tai järjestelyissä auttamista, mutta olemmehan tähänkin asti ilman pärjänneet. Ja tuleehan meille oikein supliikki seremoniamestari.. =)

Ruokalista on päätetty ja aikataulutettu tarjoilut. Ikävä kyllä, ennakkolaskukin jo tipahti postiluukusta.... =( Olis se ihanaa olla oikein rikas..

Mutta toivottavasti saamme päivästä kaiken tämän satsauksen arvoisen.

Jotta vieraat eivät ihan vain saisi olla ja nauttia, ostimme juuri kymmenkunta kertakäyttökameraa joiden käyttö on vieraiden varassa. Näin toivomme saavamme mahdollisimman luonnollisia kuvia juhlista ja niiden kulusta. Toivottavasti niistä 270 kuvasta edes muutama onnistuu.

Naimalupahakemus lähti tänään postiin, eli sekin asia on jo hoidossa. Kyllä olen ollut tehokas taas välillä. =)

Vielä pitäisi papille ja kanttorille soitella ja sopia hiukan vihkimisen kulusta, se onkin sitten oma hommansa....

Näkymisiin..

Päivä lähenee..

Taas on päässyt pitkä aika vierähtämään blogin päivityksissä...

Paljon on tapahtunut sitten viime kerran. Ostimme Nokialta omakotitalon jota olemme remontoineet vauhdilla ja nyt jo muutimme viime viikolla tänne. Pikkuisen on kiiretä pitänyt, sillä bloggailu onkin jäänyt. =)

En mä silti häitä ole kokonaan unohtanut.
Kävin Morsiusgallerian alennusmyynneissä ostoksilla muutama viikko sitten. Sieltä jäikin käteen huivi sekä huntu. Huntu varmaankin tulee herättämään keskustelua, sillä en muuttanut päätöstäni ostaa musta huntu. Sellaisen se siis nyt on. Ja on muuten hieno. =)
Niin ja kakunkoriste tuli galleriasta mukaan myös.

Bijon Birgitestä (meniköhän nimi oikein) ostin korut itselleni. Täyttä valetta kaikki, mutta enpä ole aitoja oikein osannut ikinä muutenkaan arvostaa. Yhtä hienolta ne näyttää, eikä pelota yhtä paljon käyttää niitä kuin aitoja. Tiarankin hankin, kampamallin tosin. Vielä pitäisi tytöille löytää samanlaiset. Nealle se on ollut suurin toive koko suunnitteluajan, että saa tiaran. =)
Korujen ostossa antoi haastetta rannekorun löytäminen. Todistetusti minulla on jotain normaalia pienempää, meinaan ranne. Kaikki korut melkein olivat liian suuria ranteeseeni. Mutta löytyi se sopiva sittenkin.

Pikalöytö tapahtui Nokian Kapphallista. Olimme äidin kanssa menossa ihan ruokaostoksille, kun bongasin Kapphallin näyteikkunasta Nealle morsiusneidon mekon. Se on aivan kuin unelma, ja juuri sellainen kuin olin kuvitellut sen voivan olevan.

Seuraavaksi olisikin ohjelmassa kutsujen tekoa ja niiden lähettäminen. (Malli on jo suunniteltu)
Esteiden tutkinnankin voisi jo suorittaa, kunhan Viitanen vain töiltään kerkiää kanssani maistraatissa poikkeamaan.

Kyllä tässä hommaa piisaa, paikassa jos toisessa, mutta eiköhän sitä selvitä.
Huomaatte kyllä kun stressitaso alkaa kesää kohti nousemaan... =)

Remonttitunnelmin terveisiä....

Money, Money, Money

Jos sitä taas tännekin vähäsen...
Suunnitelmat tuntuu junnaavan. No, viikonloppuna pitäisi häämessuille mennä jos vaikka sieltä ideoita saisi.
Kaaso on ollut äärettömän tehokas, jälleen kerran. En tulisi toimeen ilman. =)
Nyt olisi huvitoimikuntaa ja DJ:tä jo tarjolla.

Ainoa mikä meitä on oikeasti alkanut mietityttään on raha. Mistä me hommataan noihin bileisiin tarvittavat "muutamat" setelit? Jos emme saakaan pankista lainaa, niin suoraan sanottuna kusessa ollaan. Ei tässä ainakaan palkankorotusta ole odoteltavissa.
No, jos ensi viikolla pankkiin ja sen jälkeen itketään ja katsellaan.