Hankintoja, hankintoja...

Kyllä nyt on saatu rahaa palamaan ja kunnolla, mutta rupeaahan pikkuhiljaa olemaan häät hallinnassa.
Alusvaatteet ja kengät (on muuten upeat) on ostettu, samoin vannehame.
Karoliinalle tilattiin mekko Ameriikasta, josta kiltti AmerikanEno sen sitten tänne laittaa tulemaan. Vielä tarvisi likoille kengät löytää molemmille. Ja sitten ne tiarat. Se osottautuukin suht haasteelliseks tehtäväks. Millään ei viitsisi maksaa niistä montaa kymppiä kappale, mutta muita ei löydy. Aikuisille sopivia olisi vaikka missä ja kuinka paljon, mutta nehän on likoille liian isoja. No, onhan tässä aikaa vielä.... =)

Viikko takaperin pidettiin äidin ja kaason kanssa askartelupäivä. Tehokkaasti saatiin kaikki kutsut valmiiksi. (Paperit on kuulemma suoria, kun ne sanoi niin..)
Nyt tarvisi vielä itse hakea postimerkit ja laittaa osoitteet kuoriin, sitten saadaan kirjeet matkaan.

Mutta arvatkaapa mitä? Tonilla taitaa sittenkin olla bestman!! Kuulemma oli eilen saanut vastauksen tynkää. Bestman ei tosin hoitele perinteisiä bestmanin hommia, kuten puheita tai järjestelyissä auttamista, mutta olemmehan tähänkin asti ilman pärjänneet. Ja tuleehan meille oikein supliikki seremoniamestari.. =)

Ruokalista on päätetty ja aikataulutettu tarjoilut. Ikävä kyllä, ennakkolaskukin jo tipahti postiluukusta.... =( Olis se ihanaa olla oikein rikas..

Mutta toivottavasti saamme päivästä kaiken tämän satsauksen arvoisen.

Jotta vieraat eivät ihan vain saisi olla ja nauttia, ostimme juuri kymmenkunta kertakäyttökameraa joiden käyttö on vieraiden varassa. Näin toivomme saavamme mahdollisimman luonnollisia kuvia juhlista ja niiden kulusta. Toivottavasti niistä 270 kuvasta edes muutama onnistuu.

Naimalupahakemus lähti tänään postiin, eli sekin asia on jo hoidossa. Kyllä olen ollut tehokas taas välillä. =)

Vielä pitäisi papille ja kanttorille soitella ja sopia hiukan vihkimisen kulusta, se onkin sitten oma hommansa....

Näkymisiin..

Päivä lähenee..

Taas on päässyt pitkä aika vierähtämään blogin päivityksissä...

Paljon on tapahtunut sitten viime kerran. Ostimme Nokialta omakotitalon jota olemme remontoineet vauhdilla ja nyt jo muutimme viime viikolla tänne. Pikkuisen on kiiretä pitänyt, sillä bloggailu onkin jäänyt. =)

En mä silti häitä ole kokonaan unohtanut.
Kävin Morsiusgallerian alennusmyynneissä ostoksilla muutama viikko sitten. Sieltä jäikin käteen huivi sekä huntu. Huntu varmaankin tulee herättämään keskustelua, sillä en muuttanut päätöstäni ostaa musta huntu. Sellaisen se siis nyt on. Ja on muuten hieno. =)
Niin ja kakunkoriste tuli galleriasta mukaan myös.

Bijon Birgitestä (meniköhän nimi oikein) ostin korut itselleni. Täyttä valetta kaikki, mutta enpä ole aitoja oikein osannut ikinä muutenkaan arvostaa. Yhtä hienolta ne näyttää, eikä pelota yhtä paljon käyttää niitä kuin aitoja. Tiarankin hankin, kampamallin tosin. Vielä pitäisi tytöille löytää samanlaiset. Nealle se on ollut suurin toive koko suunnitteluajan, että saa tiaran. =)
Korujen ostossa antoi haastetta rannekorun löytäminen. Todistetusti minulla on jotain normaalia pienempää, meinaan ranne. Kaikki korut melkein olivat liian suuria ranteeseeni. Mutta löytyi se sopiva sittenkin.

Pikalöytö tapahtui Nokian Kapphallista. Olimme äidin kanssa menossa ihan ruokaostoksille, kun bongasin Kapphallin näyteikkunasta Nealle morsiusneidon mekon. Se on aivan kuin unelma, ja juuri sellainen kuin olin kuvitellut sen voivan olevan.

Seuraavaksi olisikin ohjelmassa kutsujen tekoa ja niiden lähettäminen. (Malli on jo suunniteltu)
Esteiden tutkinnankin voisi jo suorittaa, kunhan Viitanen vain töiltään kerkiää kanssani maistraatissa poikkeamaan.

Kyllä tässä hommaa piisaa, paikassa jos toisessa, mutta eiköhän sitä selvitä.
Huomaatte kyllä kun stressitaso alkaa kesää kohti nousemaan... =)

Remonttitunnelmin terveisiä....